Tietäjän tytär

Tietäjän tytär oli taiteilija Nina Mutikin tarinallinen installaatio. Teos oli esillä Kolin Ympäristötaidefestivaaleilla vuonna 2015 heinäkuusta lokakuun loppuun. Teoksen toteuttivat Nina Mutik (suunnittelu ja installaatio), Tarja Hallberg (käsikirjoitus ja teksti) ja Samuli Teerilahti (musiikki). Tietäjän tytär esitti kuvitteellisen tarinan tutkija Kari Pitkäsen katoamisesta. Tutkimalla Karin muistiinpanoja ja katoamispaikkaa kävijät pystyivät selvittämään, mitä Karille on tapahtunut.

Teoksen traileri:
https://www.youtube.com/watch?v=bnm4hN4ncd8

Tämä dokumentaatio kuvaa itse teoksen, tarinan teoksen takana, vihjeet, joiden perusteella tarinan olisi voinut päätellä, ja miten työryhmä toteutti teoksen.

Jos olet käynyt tutustumassa teokseen ja tahdot vain lukea tarinan mysteerin takana, hyppää kohtaan “Tarina”.

TEOKSEN KUVAUS

Koostevideo teoksesta:
https://youtu.be/Bj84sFLtmjI

Teos rakennettiin hylätylle Poikolan tilalle Kolin kylällä. Kolin huipulle johtavan päätien varrelta lähtee pieni hiekkatie jyrkästi alas Poikolaan. Tässä risteyksessä oli valkoinen postilaatikko, josta sai ottaa taskulampun ja Kari Pitkäsen muistiinpanovihkon, ja suunnata alas tietä tutkimaan installaatiota.

Karin muistiinpanot löydät pdf:nä tästä linkistä:
Karin muistiinpanot

Teos levittäytyi koko hylätyn tilan pihapiirin alueelle ja siinä oli useita eri osia. Installaation pääpaikat olivat ladon takana oleva lähde, päärakennuksen vieressä oleva pihakuusi ja sen alusta sekä puron varrella oleva pieni sauna.

Kartta Poikolan tilasta ja teoksesta:
Poikolan kartta

Punaista pellavanyöriä oli punottu maastoon ja se johdatti kävijää kaikkialle, jossa oli vihjeitä. Nyörissä roikkui valkoisia kankaisia lippuja, joihin oli maalattu punaisia symboleja.

  1. Lähteeseen oli heitetty seitsemän kiveä, joihin oli sidottu nyöri. Narut oli niputetut yhteen ja johdettu pystyyn sidottuun kärrynpyörän rautaan. Kärrynpyörän keskellä roikkui nyöristä pienempi rautainen ympyrä. Tämän läpi pystyi katsomaan pihakuusta ja sen alustaa.
  2. Pihakuusen alla ja läheisyydessä oli kaikista eniten nyöriä ja lippuja. Kuusen alle oli pystytetty teline, jossa oli musta naisen mekko, jossa oli punaisia kirjailuja. Kuusen takana olevan kiven juurella oli kaksi vodkapulloa, joihin nyöri meni sisälle. Yhdessä lipussa oli verinen kädenjälki. Kuusen sivulla olevan pajun oksilta roikkui ilmassa punaisella nyörillä sidottuna seitsemän pientä kiveä. Päärakennuksen oven takaa kuului ajoittain haikeaa viulunsoittoa.
  3. Pihakuuselta lippunyöri johti pienelle saunalle. Saunan eteisessä oli Karin laukku, vaatteet, pyyhe, kamera, tyhjä pullo, ihomaalia ja mallipiirros symbolien tekemiseen. Saunassa oli peseytymisvälineet, vati täynnä kääpiä, linnun pesä munankuoria täynnä ja tuhkaa lasipurkissa.

Valokuvia teoksesta:

Voit kuunnella teoksen musiikin kokonaan tästä linkistä. Musiikki soi taustalla myös kaikissa videoissa.
https://youtu.be/-FXjYzgjvc4

TARINA

Folkloristiikan tutkija Kari Pitkänen oli pitkään tutkinut Kolin alueen tarinoita ja etenkin alueella elänyttä tietäjää Ukko Kinolaista. Hän keräsi kenttätutkimuksessaan sekä tarinoita että vanhoja dokumentteja alueelta. Kari oli löytänyt useita mainintoja 1800-luvun puolivälissä eläneestä Kaisasta, joka uskoi olevansa tietäjä Kinolaisen tytär. Päiväkirjassaan Kaisa kertoi aikovansa mennä Tuonelaan kohtaamaan isänsä saadakseen tämän tietäjän voimat. Ukko Kinolainen oli hylännyt tyttärensä, eikä tieto siksi koskaan siirtynyt Kaisalle. Kari jäljitti Kaisan matkan tämän päiväkirjan avulla Kolin vaaran juurelle Poikolan tilalle, jossa uskoi Kaisan tehneen rituaalin ja siirtyneen Tuonelaan. Todisteeksi Kari löysi Kaisan jälkeensä jättämän kirjeen saunan eteisen penkin alta. Kirjeessä Kaisa kuvaa rituaalin, jolla on avannut portin Tuonelaan.

Löydettyään Kaisan viimeisen kirjeen Kari alkoi nähdä unia Kaisasta ja aikoi toistaa Kaisan rituaalin avatakseen Tuonelan portin, jotta Kaisa pääsee takaisin. Kari uskoi, että voi tuoda Kaisan elävänä takaisin ja alkoi valmistella rituaalia. Kari tunsi rakastuneensa ja oli innoissaan kaikesta siitä kadonneesta korvaamattomasta tiedosta ja taidosta, jota Kaisalla on. Toukokuussa 2015 Kari suoritti rituaalin Kaisan jättämien ohjeiden mukaan ja katosi.

Kaisa oli voimakas noita, joka päätti hakea isänsä Ukko Kinolaiset voimat Tuonelasta. Hän oli varma, että hän pääsee Tuonelaan, mutta poispääsy oli epävarmempaa. Kaisa suunnitteli varokeinon. Hän jätti jälkiä matkastaan ja langetti loitsun päiväkirjaansa ja kirjeeseensä. Kaisa suunnitteli kaiken niin, että joku voi seurata häntä ja rakastua häneen lukiessaan hänen loihditut kirjoituksensa. Seuraajan rakastuttua on varmaa, että hän tekee rituaalin Kaisan jättämien ohjeiden mukaisesti. Rituaali ei kuitenkaan yhdistä rakastavaisia, kuten se lupaa. Rituaali vaihtaa yhden sielun Tuonelasta yhteen elävään toisella puolella. Kaisan huiputtama rituaalin tekijä päätyy Tuonelaan ja Kaisa pääsee takaisin tähän maailmaan.

Kari teki rituaalin ja siirtyi Tuonelaan. Kaisa siirtyi tälle puolelle takaisin elävien maailmaan. Kaisa ilmestyi kuusen juurelle, alastomana ja veren peittämänä oltuaan yli 100 vuotta poissa. Sielun vaihtoa toiseen merkitsevä symboli kuusen juurella katosi loitsun myötä. Kaisa otti mekon harteilta shaalin ja kietoutui siihen. Hän hoiperteli eteenpäin ja otti kädellään tukea lippusiimasta jättäen jälkeensä verisen kädenjäljen. Kaisa poistui paikalta, vapaana jälleen. Kari jäi Tuonelaan ikuisiksi ajoiksi Kaisan paikalle. Saiko Kaisa isänsä tiedon? Mitä noita aikoo seuraavaksi? Vastaukset jäävät seuraavaan tarinaan.

VIHJEET

Teoksessa oli viisi päävihjettä, joista tapahtuneen olisi voinut päätellä. Jos vertasi pihapuun alusta Karin muistiinpanoissa olleeseen piirrokseen rituaalipaikasta, huomasi, että paikalta on kadonnut shaali mekon hartiolta ja yksi loitsusymboleista kuusen rungolta. Symbolissa oli ihminen täällä ja Tuonelassa, joka merkitsi Karin ja Kaisan paikan vaihtoa. Loitsun toimiessa symboli käytettiin ja se katosi. Shaalin taas Kaisa otti alastoman vartalonsa peitoksi, sillä Tuonelasta tullaan alasti ja veren peittämänä. Verinen kädenjälki oli myös Kaisan jättämä. Kaisan loitsusta Karin muistiinpanoissa voisi päätellä, että tarkoitus ei ole vain avata porttia vaan vaihtaa ihminen toiseen, tämä sanotaan tekstissä melko selvästi. Peilikuvakirjoitus muistiinpanojen lopussa on Karin käsialalla. Se kertoo, että Kari on jo osittain siirtynyt toiselle puolelle, Tuonelaan, jossa kaikki on toisin päin ja siten vihjaa Karin kohtalosta. Loitsu siis toimi.

TEOKSEN TOTEUTUS

Teos toteutettiin tekemällä Karin katoamispaikalla kaikki, mitä Kari oli ennen katoamistaan  tehnyt. Asetimme loitsun maastoon, suoritimme rituaalit ja jätimme Karin tavarat sinne, minne ne olivat jääneet. Kävelimme myös Kaisan jalanjäljissä, otimme shaalin ja jätimme kädenjäljen yhteen lippuun. Jätimme Kaisan viulun soiton kaikumaan vaimeasti Tuonelasta. Karin muistiinpanot luotiin teosta tehdessä, samaan aikaan kuin Kari itse ne olisi kirjoittanut. Näyttelemällä tarinan päähenkilöitä pyrimme luomaan mahdollisimman realistisen lopputuloksen ilman taiteellisia, vertauskuvallisia ylilyöntejä.

Advertisements